Leevi 11 vk.

 

 

  Mitä, häh, kuka, minäkö?

 

 

  Leluja on jos minkälaisia, mutta edelleen vessapaperirulla on bestis...

 

 

     Meikäläisestä ei ole kuulunut pariin viikkoon mitään, eipä tässä juuri ihmeitä ole tapahtunutkaan. Vietän kotikoiran elämää täällä "keskellä ei mitään"=)meidän isojen poikien sanonta.Edistynyt olen sisäsiisteydessä siinä määrin, jotta ulos tulee tehtyä pisut ja kakat. Asiaa on varmaan edesauttanut se ,että minut voi "tyyrätä" ulos myös yksin =) iso piha ja hiljainen kylätie, jonne en mene yksin (vielä). Tänäänkin, kun mentiin lenkille mamma juotui kantamaan minua noin 50:ntä metriä lähimmälle peltotielle,jolla oli vielä lunta niin paljon, että tassuille löytyi pitoa.Oli niin tuhannen jäinen ja luikas tie, että en uskaltanut mennä ja toiseen suuntaan mentäessä tulee SILTA joen yli, joka edelleen aiheuttaa ihmetystä.Varsinkin nyt, kun vesi virtaa taas sateiden jälkeen, pulputtaa ja kurluttaa oudosti virratessaan jäiden lomassa.Ensi kesänä menemme tutustumaan tähän vesielementtiin lähemmin, pidän kuulemma siitä kunhan vain opin tuntemaan.Kävimme hakemaan myös ulos kuusen, johon laitetaan jouluvalot.Lunta oli vaan niin paljon metsänpuolella, että meikäläisen maavara oli koetuksella aika-ajoin.Onneksi noita kantajia riittää....

  Siitä päästiinkin sopivasti painoasioihin,oli kuulemma aika iso homma kanniskella meikää pehmeässä maastossa lumihangessa.Painoa on kertynyt 10.1 kg, mennäänköhän yli käyrien? Mitähän sisko ja velipojat painavat? Ois kiva tietää, jotta vois vähän vertailla.Ensi keskiviikkona on rokotusaika, kyllähän siellä tietenkin varotellaan jos alkaa olemaan " sopivasti lihavaa lihaisampi".Kylkiluut on kyllä edelleen tallessa eivät tosiaankaan törrötä, mutta tuntuvat.

 Ja sitten vielä kehuja kauniisti laitetuista sivuista, joita on siskolla ja velipojilla!!!