Tänään iltapäivällä oli aika eläinlääkärille.Edelleen autokyyti on jotain käsittämätöntä, jo autoon meno tuottaa vaikeuksia, vaikka sinne nostetaan. Haraan vastaan kaikilla varpailla ja raajoilla :) muistuttaa kuulemma kissan pesemistä melko pitkälle, kuului myös mutinaa laskuvarjohyppääjästä.Panin kaiken negatiivisen puheen sen piikkiin , että meille tuli aika hoppu :) mitäs ei tullut aikanaan töistä, odottelin koko päivän joutilaana.

  Eläinlääkärille kävelin kuitenkin "ihan ihte" pienen maanittelun ja rohkaisun jälkeen.Oven avauduttua hajuja tulvi nenääni jos jonkinlaista, valitettavasti siellä ei ollut muita koiria.Meillä kun on jäänyt vähiin nämä sosiaaliset tapaamiset, näyttää siltä, että olen kylän ainut koira. "Serkkukin" asuu Kokkolassa asti. Tarkoitus kuitenkin mennä moikkaamaan ennen joulua, kun rokotuksetkin ovat kohillaan.

  Lääkäritäti oli "ihan kiva", paitsi, että kopeloi kaikki paikat. Kurkisti hampaat, kuunteli sydänäänet ym. Kehui minun " tatzkan" selkeäksi ja näkyväksi, hyvin tehty. Siitä kiitos Mirjalle, kun näki vaivaa meidän  takia ollessamme vielä "Äipän" helmoissa.Rokotuksen laittoa en juurikaan huomannut, olihan se nyt jännää muutenkin , kun sai olla oikein luvan kanssa pöydällä.Paino on ok. ja muutenkaan ei ollut mitään huomautettavaa.Odotellaan seuraavaa reissua.

  P.S.Kyösti veljelle terveisiä :) minäkin löysin uuden nukkumapaikan. Sonjan sänky on sopivan matalalla, sinne on hyvä mennä pötköttämään....Niin ei koiraa sänkyyn.

 

  Löysin kuvagalleriasta pari kuvaa Leevistä, jotka on ihan pakko näyttää.

          Näin sitä "pikkupoikana" :) huomaaa hyvä ryhti, selkäsuorana.

         Tämmöistä kuvaa ei varmaan kuitenkaan alunperin ollut tarkoitus ottaa.

 

              Pitää myös muistaa siivota.